Uutiset
5.3.2016
Kainuun Sanomat: ”Van jo oli Kekkosen näkönen mies”
Kainuu Sanomat: Julkaistu 5.3.2016 klo 20:15
Presidentti Urho Kaleva Kekkosesta on monia tarinoita, mutta tämä tarina on tosi. Kainuun hiihtoretkellään Urkki yhytti vanhan miehen. Tämä kysyi vastikään vaalit voittaneelta ja virkaanastujaisiaan odottavalta Kekkoselta, mikä on oikein miehiään, “kun tällä laella hiihtelette”.
Kekkonen kujeillen tuumasi, ettei hänellä ole ammattia ensinkään. Edellisen virkansa oli menettänyt eikä uuttakaan ollut vielä saanut.
– Van sehän on sitten hyvä, kun ei oo huolia eikä töitä, vanhaisäntä lohdutti.
Vanhus oli nimeltään Frans Timonen, joka oli arvellut hiihtomiehen olevan ”moanmittarija” tai ruukin herroja. Kun juttukaveri oli kadonnut kammarin puolelle, Timonen tuumasi muulle seurueelle:
– Van jo oli Urho Kekkosen näkönen mies.
Tämä Urho Kekkosen näköinen mies hiihti Kainuussa 120 kilometrin matkan Ämmänsaaresta Korpisen kylälle Puolangan ja Pudasjärven rajalle. Hiihtoreitti kulki ensin Suomussalmelta Puhosjärven Puhokselle.
Tarkoituksena oli ollut hiihtää vain parikymmentä kilometriä, mutta retki venähti moninkertaiseksi. Vaalikampanja oli ottanut veronsa ja tuleva presidentti halusi lepuuttaa hermojaan Kainuun saloilla.
Kekkonen kulki kuten Veikko Huovinenkin oli Kainuusta todennut: Täällä pitää
hiihtää metsiä, yöpyä mökeissä, jutella talon väen kanssa illalla.
Matkan varrelle sattuikin monia taloja ja tuttua talonväkeä jututettavaksi. Se olikin yksi Kekkosen tavaramerkeistä: hän tykkäsi pistäytyä pirteissä.
Kekkonen vieraili Arttu Moilasen talossa Hannulassa sekä Antti ja Sofia Väyrysen kotona Väyrylässä. Vanhan tutun, Johannes Juntusen kotona pantiin pakit ja pannut hellalle ja syötiin rajajääkäreiden sekä talon Manda-emännnän yhdessä valmistama ateria.
Matka jatkui Polvijärven yli Alanäljängän kylälle ja Nurmelan taloon, jossa seurue sai yösijan.
Nurmelasta matka eteni Puhokselle, mutta Kekkonen halusi ehdottomasti pistäytyä Suolijärvellä Kuultokorven savotalla, koska oli itsekin ollut nuorena miehenä niissä hommissa Kainuussa. Seuraavan yön matkalaiset viettivät Puhoksen koulun asuntolassa, jonne heidät majoittivat muun muassa koulun johtokunnan puheenjohtaja Aatami Turpeinen ja asuntolan hoitaja Hanna Salmia.
Salmia valitteli, että pojat eivät tahdo pysyä asuntolassa kun on niin kova hinku metsätöihin.
Matkan päätepiste oli Puolangan ja Pudasjärven rajamailla Korpisen kylässä. Kyläläisten käyttämä nimi tästä paikasta oli tarkalleen Peräkorpinen. Kylällä oli tuolloin noin 700 asukasta.
Tuleva presidentti saapui Villelän taloon, jossa oli myös talon isännän Ville Räisäsen pitämä kauppa. Pirtti oli yksi niistä harvoista, joissa oli myös puhelin. Sähköjä ei sentään. Taloon oli kokoontunut joukko kylän silmää tekeviä, kunnanvaltuuston jäseniä ja niin edelleen. Myös kylän lapset olivat tulleet koulun jälkeen vierasta ihmettelemään.
Yksi heistä oli tuolloin 6-vuotias Raimo Alatalo. Hän on tehnyt töitä Oulussa, mutta palannut sittemmin kotikylälleen Peräkorpiseen.
– Hiihtämällä tulivat. Ei kai sitä silloin tajunnut, kuka vieras oli, myöhemmin sitten kyllä, Alatalo sanoo.
Tuolloin 10-vuotias Martti Lehtola muistaa, että Kekkosta tultiin hakemaan Peräkorpisesta mustalla autolla. Sille oli pitänyt aurata tie 7 kilometrin päästä Jaurakkavaarasta. Normaalisti Peräkorpisen tie aurattiin kerran viikossa, kun kaupalle tuotiin lasti.
– Kun Kekkonen kuuli tien aurauksesta, hän kaivoi taskustaan ison lompakon ja antoi isännille 20 000 markkaa. Sillä saatiin loppukevään auraukset maksetuksi, Lehtola sanoo.
Raimo Alatalon mielestä Kekkonen oli jämäkämpi presidentti kuin seuraajansa.
– Kekkonen järjesti tänne töitä ja teitä.
Kekkosen pääministeri- ja presidenttikauden alkuvuosina Kainuuseen rakennettiinkin lähes kymmenen tietä. Ilmankos niitä kutsutaan Kekkosteiksi.
Kainuun hiihtoretkellään Kekkonen oli suksillaan mittailut reittiä, johon jo seuraavana vuonna alettiin rakentaa Näljängän ja Puhoksen välistä tietä numero 8390. Että ei se Frans Timonen aivan väärässä ollutkaan, kun hän Kekkosta maanmittariksi luuli.
