« Takaisin

Kekkonen-kaskut

~~

1970-luvun alussa presidentti Urho Kekkonen matkusti Yhdysvaltoihin Finnairin ylpeydellä, uudella DC-kahdeksikolla. Lentoemännät olivat tyylikkäissä puvuissa, hienosti meikattuina ja hiusmuodin silloin suosimat nutturat tyylikkäästi tanassa.

Matkan aikana valtionpäämies siirtyi ensimmäisen luokan baariin. Lentoemäntien kauhistukseksi hän löysi baaritiskiltä hiussoljen, tarkasteli sitä ja lausui:
– No, ei tämä ainakaan minun päästäni ole pudonnut!

~~

Kesällä 1961 oli Saarijärvellä maatalousnäyttely. Juhlapuheen aikana puhkesi ankara ukonilma ja kaatosade. Kaikki kuuntelijat ryntäsivät suin päin suojaan, ja juhlapuhuja, professori Valle, vetäytyi laululavalle, josta hän sateelta suojassa jatkoi puhettaan. Ainoa kuulija oli Urho Kekkonen, joka istui tyynesti paikallaan puheen loppuun asti. Muuan puun alla kyyhöttävä saarijärveläinen tuumasi:
”Siinä on nyt kaksi kovaa vastakkain, ukkonen ja Kekkonen.”

~~

Urho Kekkosen ollessa kauan sitten Suomen urheiluliiton puheenjohtajana johtokunta käsitteli kerran erästä vaikeata asiaa. Johtokunnan kahdeksan muuta jäsentä oli jyrkästi toista mieltä kuin puheenjohtaja. Keskusteltiin ja keskusteltiin, mutta kun ratkaisua ei tahtonut löytyä, ilmoitti puheenjohtaja pöytäkirjaan merkittävästi.
”Asia päätetään yhdellä äänellä kahdeksaa vastaan yksimielisesti.”
Nuija pamahti pöytään.

~~

Lapin hiihto- ja kalastusretkien päättäjäiset pidettiin Rovaniemellä presidentin salonkivaunussa tai ravintola Pohjanhovissa. Kun paisti oli syöty, presidentti Kekkonen nousi, kilisti lasia ja ryhtyi kiittämään seuruettaan. Puhe ei ollut pitkä, mutta kesken kaiken Kekkonen nosti lasiaan ja sanoi: ”Otanpa tässä välillä kulauksen, jotta jaksan puhua teille.” Vieressä istunut Tauno V. Mäki kohotti oman lasinsa ja sanoi: ”Otanpa tästä kulauksen, jotta jaksan kuunnella.” Presidentin silmissä välähti, ja Mäki säikähti ylittäneensä ystävyyden rajat, mutta puheen päätyttyä Kekkonen läpsäytti häntä hartialle ja totesi: ”Olipa nasevasti sanottu!”

~~

Kaksi tunnettua urheilujärjestöjen johtomiestä, kaupunginjohtaja Erik von Frenckell ja Urho Kekkonen, tapasivat toisensa ensimmäisen kerran. Käteltäessä vanhempi heistä esittäytyi juhlallisesti ja äänekkäästi:
”Frenckell, v o n.”
Nuorempi vastasi yhtä kuuluvasti:
”Kekkonen, U r h o.”

~~

Kasku kertoo, että eräässä seurassa, jossa oli pääasiassa hallituksemme jäseniä, syntyi keskustelua aiheesta, kuka nyt pääministeriksi Paasikiven jälkeen. Oikeusministeri Kekkonen sanoi: ”Minun mielestäni pääministeri ei saisi kuulua kumpaankaan äärimmäiseen puolueeseen. Hänen tulisi olla lakimies, ehkäpä mieluimmin hieman oppineempi sellainen.”

Silloin eräs vasemmistoon kuuluva ministeri huomautti: ”Niin juuri ja ehdottomasti kaljupäinen.”

~~

Kerran pienenä poikana Pielavedellä Urho Kekkonen meni äitinsä kanssa erääseen Kirkkosaareen taloon. Pojan oli tullut kävellessä jano, ja äiti pyysi hänelle juotavaa, mutta varoitteli antamasta lasista, jottei lapsi sitä särkisi, vaan peltimukissa. Kuullessaan tämän poika sanoi:

– En juo peltimukista, juon kultamukista.

~~

Joskus 1930-luvulla Kekkonen oli erään johtajan luona illallisilla. Pöytä oli runsas ruoasta ynnä muusta siihen kuuluvasta. Mutta jos sitä valmisteltaessa isäntä oli huomannut, että hyvämerkkistä konjakkia olikin vain puoli pullollista, siis liian vähän usealle vieraalle. Kun siihen hätään hyvää ainetta ei ollut muualtakaan saatavissa, lisäsi isäntä pulloon toisen puolen jaloviinaa arvellen sekoituksen menevän täydestä kahvin kera muiden juomien jälkeen.

Mutta Kekkonenpa huomauttikin kahvin aikana, että kumma kun se maistuu paremmalta tuo jaloviina konjakkipullosta.

~~

Euroopassa yleisurheilumestaruuskilpailujen kynnyksellä Suomen joukkue odotteli hotellin alahallissa huoneiden jakoa. Kesken kaiken moukarinheittäjä Sulo Pärni meni Kekkosen luo. Syntyi seuraava vuorokeskustelu:

Pärni: – Kuules, Känä, olen katsellut sinua pitkän aikaa ja tullut siihen päätelmään, että sinun täytyy olla vallan tavattoman viisas mies.

Kekkonen: – Kuinka niin?

Pärni: – No, kun sinulla tuo otsa alkaa silmistä ja päättyy vasta niskassa.

~~

Suomen Urheiluliitolla oli tapana lähettää kutsuvieraille maaotteluihin ja muihin arvokilpailuihin tilaisuutta varten painetut kutsukortit, joiden allekirjoittajina olivat liiton puheenjohtaja ja sihteeri.

Painovirhepaholainen oli päässyt pistämään näppinsä Kalevan Kisojen kutsukortteihin, joissa Urho Kekkosen nimen alla luki ’paheenjohtaja’. Puheenjohtajan määräyksestä kortteja ei uusittu, mutta sihteeri sai ystävälliset nuhteet.

~~

Urho Kekkonen piti aikoinaan vaalipuhetta Savossa eräällä seurantalolla. Kun hän oli puheensa lopettanut, nousi eräs vanha isäntä seisomaan ja kysyä tokaisi:

– No mikkees se noin nuorelta mieheltä on tukan vienynnä?

Kekkonen heittäytyi vain leikkisäksi ja sanoi:

– Eikös isäntä tiedä, että tukka ja järki ei pysy samassa päässä!

Tähän ukko:

– Saisinkos tietää kumpi on lähtennä ensin!

~~

Syrjäkylän isäntä ja emäntä olivat tulleet kirkolle katsomaan presidenttiä. He seuraavat väkijoukosta, kuinka kunnan silmäntekevät tervehtivät korkeaa vierasta. Kun presidentti paljastaa päänsä, supattaa emäntä puolisonsa korvaan:

– Noin isoksi kasvanut mies ja tukka vielä kasvamatta.

Siihen isäntä vakaasti:

– Eihän se jalokivi sammalta kasva.

~~

Kaksi jalankulkijaa Postitalon edustalla. Tuijottaessaan niska kenossa Mannerheimin äskettäin paljastettua patsasta toinen virkaa:

– Siitä Kekkosestakin kuulemma tehdään ratsastajapatsas.

– Ei hitossa. Eihän se mikään sotapäällikkö ole.

– Niin, mutta siinä onkin hevosena Paasikivi.

~~

Presidentti Kekkosen tehdessä valtiovierailun Englantiin erään helsinkiläislehden reportteri aloitti selostuksensa:

– Sinivalkoisen koneen laskeuduttua Lontoon lentokentälle ja presidenttimme salskean hahmon ilmestyttyä laskuportaiden yläpäähän paraatiasuinen soittokunta viritti laulun ”God Save the Queen…”

~~

Äiti lähetti viisivuotiaan poikansa kauppaan ostamaan kahvia.

– Tuo sitä Presidentin sekoitusta, hän sanoi.

Poika tuli kauppaan ja pyysi ostaa kahvipaketin. Myyjä kysyi mitä lajia äiti oli käskenyt tuomaan. Poika mietti, mutta ei muistanut kahvin nimeä. Lopulta hän sanoi melkein itku kurkussa:

– En mie muista, jotakii Kekkose sotkua kai se oli.

~~

Vuoden 1962 presidentinvaaleja edeltäneen vaalikampanjan aikana oli Keskisuomalaisessa koko sivun ilmoitus: KEKKONEN KUUDEKSI VUODEKSI LINNAAN!

~~

– Minkähän vuoksi presidentti Kekkonen ei ole käynyt pitkään aikaan Tapiolassa?

– Sinne hyväksyttiin jokin aika sitten uusi järjestyssääntö.

– Uusi järjestyssääntö?

– Niin, se kieltää puihin kiipeilemisen.

~~

Tauno V. Mäki: Vuonna 1966 oli mukana presidentin Norjanmatkalla, jonka aikana myös kalastettiin. Kekkonen halusi muistaa vanhaa kalakaveriaan presidentti Matti Piipposta, ja hänelle lähetettiin seuraavan sisältöinen kortti:

”Kala ei syö, mutta miehet juo.”

~~

Laskeutuessaan Linnanmäen maailmanpyörästä Kekkonen löi päänsä vaunun tukirautaan ja sanoi:

– Heti kun on jalat maassa niin jo päätä kolhitaan.