Kirkkaita hetkiä

Toisaalta Kekkosen, vanhan urheilijan, motoriikka pelasi Tuonosen mukaan ”kauhean hyvin”.

– Hän söi hienosti valkoiset liinat sylissä.

Vaikka Kekkosen viimeiset vuodet olivat sairauden täyttämiä, potilaalla oli kirkkaita hetkiä.

Tuononen muistaa Kekkosen pysähtyneen melkein aina Sylvi Kekkosen kuvan edessä ja todenneen, että ”siinä oli hieno ihminen, kunnioitan häntä suuresti”.

Mieleen on jäänyt myös Kekkosen surumielinen tunnustus.

– Kerran kun istuttiin vuoteenreunalla, niin hän otti minua kädestä kiinni, huokaili, katsoi minua hyvin haikeana ja sanoi, että ”minä olen kaikkeni yrittänyt ja aina ollut pienen ihmisen puolella, mutta kun minä kuolen, niin minulle ei anneta koirankaan arvoa”.

Kekkonen kuoli 31. elokuuta 1986. Tuonosen mielestä Kekkosen ennustus on tavallaan käynyt toteen.

– Repostelu on tehnyt minut surulliseksi. Kekkonen teki hienon elämäntyön, mutta maailma on raadollinen.