8.3.2012

LL: Nainen, joka Kekkos-Urkkia kosi

Lieksan Lehti: julkaistu 8.3.2012

Kulttuuriaktiivi, teatterivaikuttaja ja opettaja Ulla Reinikainen on Lieksan Zonta-kerhon valitsema Vuoden Nainen 2012.

Kyllä. Huhu pitää paikkansa. Eläkkeellä oleva lieksalaisopettaja, Reinikaisen Ulla, on kosinut presidentti Urho Kekkosta. Hamekangashan sieltä tuli, postissa.
– No, vuosi 1976 oli karkausvuosi. Minä ilmoittauduin. Kerroin tasavallan presidentti Urho Kekkoselle lähettämässäni kirjeessä, että olen käytettävissä maan äidin paikkaan, Ulla muistelee. Sylvi Kekkosen kuolemasta oli tuolloin kulunut parisen vuotta.

Kielteinen vastaus kosintaan tuli postin mukana kuukauden sisällä.
– Urho Kekkonen kertoi olevansa imarreltu kosinnastani, mutta katsoiolevansa tietyissä asioissa ruununraakki. Kekkonen oli ihan itse allekirjoittanutkin sen kirjeen. On minulla vieläkin se tallessa, Ulla kertoo keimaileva pilke silmäkulmassaan.
Kirjeen mukana tuli punavalkoinen Marimekon kangas.
– Siitä ommeltiin tyttärelleni pitkä esiliina.
Ulla Reinikainen muisteli 70-luvun tapahtumia toissapäivänä Merilässä sijaitsevassa rivitalokolmiossaan. Hetkeä aikaisemmin hän on ottanut vastaan Lieksan Zonta-kerhon keltaiset ruusut, ja Vuoden Nainen 2012 -tittelin.
– Oho! Voi kuinka hauskaa! Olipa yllätys, Ulla ilkamoi Helena Peräojan ja Leena Ikosen julkistamaa valintaa.
Lieksan Zonta-kerho valitsee vuosittain Vuoden Naisen. Valinta julkistetaan kansainvälisen naistenpäivän tietämillä.

Teatteri-Ulla

Zonta-kerho korostaa valinnassaan Ulla Reinikaisen osuutta Lieksan kulttuurielämän, etenkin teatterin, vaikuttajana. Lieksan
Teatterin johdossa Ulla oli 15 vuotta. Lisäksi hän toimi nuorisoteatterin tukipilarina.
– No, minä olin teatterissa se, joka otti kunnian vastaa eikä tehnyt mitään, Ulla nauraa herauttaa ullamaiseen tapaansa.
Samalla hän vakavoituu.
– Sarastin Aune teki kaiken työn. Hän oli mahtava ja toimiva, Ulla viittaa jo edesmenneeseen, silloiseen teatterin  rahastonhoitajaan.
Ullan mielestä kaikkein hupaisinta on se, että hän kaupunginvaltuuston jäsenenä toimiessaan vastusti Lieksan Kaupunginteatterin perustamista henkeen ja vereen.
– Selvittelin asioita, ja totesin, että ammattiteatteri on meille liian kallis. Sitten päädyimme kompromissiin, käytämme harrastajanäyttelijöitä ja ammattiohjaajia. Se toimi todella hyvin, Lieksa sai teatterinsa.
– Ja vaikka en ole enää toiminnassa mukana, kaikki Lieksan Teatterin näytelmätkin olen katsonut. Viime kesän Simpauttajassa Kuusimäen Pentti oli loistava!
Sen lisäksi, että Ulla Reinikainen teki leipätyötään opettajana, oli hän vuosikausia kulttuurivaikuttajana sekä teatteritaiteen
edustajana myös kulttuurilautakunnassa.

Tuki ja turva

Etenkin nuorisoteatterilaiset kokivat Ullan äitihahmona, joka ei koskaan arvostellut eikä teilannut, vaan hoiti asioita rakentavan palautteen kautta. Näin toimiessaan Ulla, ehkä tietämättään, vahvisti myös nuorten itsetuntoa.
– No enhän minä nyt mikään Timo Räty ollut, Ulla nauraa. Samalla hän paljastaa seuraavansa edelleen tarkasti valtakunnallista ja paikallista politiikkaa, ja ajankohtaisten uutisen virtaa.
Yli 70-vuotiaan Ullan elkeistä heijastuu edelleen vahva opettajapersoona ja pedagogi. Elävä esimerkki siitä on löytökissa Topi, joka on Ullan ohjauksessa oppinut jos jonkinmoisia temppuja.
– Istu, Ulla komentaa Topia.
Topi kiepsahtaa salamannopeasti Ullan eteen istumaan, nousee takajalkojensa päälle kököttämään, ja tapittaa viiksikarvojaan väräyttämättä emäntäänsä silmiin. Ulla heittää pikkuruisen makupalan ilmaan, kissa nappaa muron yhdessä vilauksessa käpäliensä väliin, ja livauttaa suuhunsa. Pari puraisua, ja nielaisu. Tiukka katse emäntään, ja Topi on valmis seuraavan muron nappaamiseen.
Niinpä. Kerran opettaja on aina opettaja. Oppilas se kissakin on.

Lähde: Lieksan Lehti