26.7.1985

Aamulehti: Kekkonen, Kainuu ja Kansa

Aamulehti: Julkaistu 26.7.1985

Kainuussa menneet vuosikymmenet ovat heränneet eloon. Kuhmon Kuusjoella paiskii töitä kansatieteellisestikin oikean näköinen tukkilaisporukka pieksuineen, huopahattuineen ja pussihousuineen.

Vaikka jätkiä on useita, vanha kainuulainen erottaisi heti joukosta nuoren Kekkosen. Hän seisoo kosken törmällä keksiinsä ronskisti nojaten.

Nuori Kekkonen on palannut Kainuuseen toimittaja Arvo Ahlroosin filmiryhmän mukana. Tekeillä on viisiosainen dokumentti, jonka pääosissa ovat Kekkonen, Kainuu ja kansa. Ohjelmaa on tehty pieteetillä jo kolme vuotta sitten ja sen odotetaan valmistuvan syksyllä 1986. Luvassa on uudenlainen tulkinta tämän vuosisadan suomalaisesta elämästä ja yhteiskunnasta.

Arvo Ahlroos penkoo paperikasaa edessään ja kertoo olevansa lähdössä lomalle. Takana on usein viikon kuvauskeikka Kainuussa ja edessä vielä pino paperityötä. Hän väittää vanhentuneensa kolmen vuoden aikana ainakin kymmenen vuotta.

Tiedä häntä, mutta vuosista huolimatta mies on innostunut työnteosta. Hänen nälkänsä kasvaa syödessä. Ahlroos on tehnyt ennenkin ohjelmia Kekkosesta ja Kainuusta. Nyt tämä kaksi on pantu yhteen ja kansa otettu mukaan.

• Koska ihmisillä on taipumus unohtaa, helposti ajatellaan, että itsenäisen historiamme suuret mullistukset tapahtuivat kauan aikaa sitten. On hyvä palauttaa mieliin, että Suomen tärkeimmät tapahtumat ovat yhden sukupolven ikäisiä. Kekkonen on osallistunut henkilökohtaisesti niihin kaikkiin.
• Dokumenttiohjelmamme kuvaus Kekkosesta, mutta samalla tulkintaa vuosisatamme historiasta. Minä jatkan tämän dokumentin myötä työtäni ja syvennän sitä. Vuosisatamme historiaa on tutkittu ja kuvattu vähän. Dokumenttiaineistosta on huutava puute. Tähän hommaan on syytä uhrata ainakin yhden miehen elämä.

Kekkosen Kainuu

Ohjelma koostuu viidestä osasta, joista ensimmäinen on omistettu Kekkoselle ja Kainuulle. Kekkonen syntyi Lepikon torpassa Pielavedellä Savossa, mutta muutti 12-vuotiaana Kainuuseen.

Toisen pääosan dokumentissa saa kansa. Kekkosen kuvaa ei tehdä vasten valtiojuhlia ja päämiestapaamisia, vaan kansa on toisena punnuksena. Vuosisatamme historia tehdään eläväksi päämiehen ja kansalaisten välisissä suhteissa. Päätökset voidaan punnita siinä miten kansa on elänyt ja mitä se on kokenut.

• Kainuu oli Kekkoselle hyvin tärkeä henkinen maasto. Hän lähti jo nuorena poikana tukkilaiseksi savotoille ja oppi siellä ymmärtämään kansanihmisiä. Kekkonen on ollut koko ikänsä vahvasti kiinni kainuulaisessa ilmaisussa. Kainuulaiselle Kekkonen ei koskaan ollut herra, vaan kaveri, Urho. Kainuu edustaa meille kansaa pienoiskoossa.

Kekkosen ja Kainuun suhde oli hyvin välitön. Kekkonen hommasi elintärkeät tiet kainuulaisille. Pääministeri Kekkonen kävi itse vuonna -51 tarpomassa korvet, jonne Kekkos-tiet sitten rakennettiin.

Dokumentin toinen osa keskittyy 20- ja 30-lukuihin, kolmannessa osassa käsitellään sotien jälkeinen kausi, neljäs osa paneutuu 60-lukuun ja viimeisessä osassa vedetään teemat yhteen ja tarkastellaan nykypäivää.

Arvo Ahlroosin lisäksi ohjelmaa työstävät vanha työtoveri, toimittaja Antero Kekkonen sekä työryhmä, johon kuuluvat tieteentekijät Antti Eskola, Kari Möttöjä, Risto Alapuro, Jorma Keränen, Juhani Niemi.

Pieteetillä

Kuvaa Kekkosen vuosisadasta piirretään huolella. Ohjelman pienetkin yksityiskohdat tehdään kansatieteen, henkilöhistorian ja yleisen historian kannalta paikkansa pitäviksi.

Koska Kekkosen Kainuu-vuosilta ei ole olemassa valmista dokumenttimateriaalia, tekijät kuvaavat tapahtumat autenttisessa ympäristössä. Jopa Kekkosen ristiäiset kuvataan filmille. Nuorta Kekkosta esittää opiskelija Jouni Putkonen ja pääministeri Kekkosena nähdään Suomen Sosiaalidemokraatin päätoimittaja Seppo Heikki Salonen.

• Pyrimme tekemään kaikki kohtaukset mahdollisimman tarkasti. Kuhmoon rakennetut hartsupaikat, laavut ja miilut on rakennettu yksityiskohtiaan myöten entisten kaltaisiksi. Tutkijat ja museovirkailijat tarkastavat työn jäljen, sanoo Arvo Ahlroos.

Kekkosesta on olemassa yhä edelleen runsaasti muistitietoa. Kainuussa elää vielä ihmisiä, jotka ovat tunteneet hänet jo poikasena. ohjelmassa käytetään hyväksi tutkija Jorma Keräsen tekemää tutkimusta, jota varten on etsitty ja haastateltu kaikki Kekkosen tunteneet kainuulaiset.

• Tämä haastattelumateriaali on keskeistä työllemme. Sen kautta olemme kiinni alkuperäisessä ilmaisussa, kansanihmisissä ja elävissä kertomuksissa.

Ohjelmaa varten tekijät ovat lisäksi katselleet kaiken Yleisradion arkistossa olevan 1900-lukua käsittelevän dokumenttimateriaalin. Lisäksi Ruotsin arkistoja on käytetty hyväksi ja nyt Moskovan valtionarkistokin on näyttänyt tekijöille vihreää valoa.

Ohjelmalle ei ole kirjoitettu tavalliseen tapaan valmista käsikirjoitusta, johon todellisuus sitten pakotettaisiin. Muistitieto ja dokumenttimateriaali kulkevat ohjelmassa rinnan. Ne luovat dokumentin rakenteen. Niiden pohjalta luodaan työversio, johon jälkiviisaus eli tutkijaryhmän analyysi perustuu.

Vastavirtaan meloja

• Uskon, että meillä on vasta nyt tarpeeksi välimatkaa, jotta voimme tarkastella vuosisataamme kokonaisuutena.
• Kansalaissota vaikutti hyvin voimakkaasti Kekkoseen. Se tuli yllätyksenä ja loukkasi voimakkaasti valkoista puolta. Kekkoselle siitä tuli ”paha uni”, jonka hän halusi sovittaa. Näin hänen politiikkansa johtavaksi teemaksi kehittyi kansallisen yhtenäisyyden saavuttaminen.

Kekkonen kulki ulkopolitiikan kautta kansakunnan eheyttäjäksi. Heti sodan jälkeen Paasikiven linjalla ei ollut tungosta ja Kekkonen joutui melomaan aikansa vastavirtaan. 60-luvulla hän sai päätöksen suuren linjansa ja kansakunta kasvoi yhtenäiseksi.

1970-luvulla koitti jo toinen aika. Yhteisen identiteetin löydyttyä, voitiin kansallista profiilia nostaa, josta osoituksena oli Helsingissä pidetty ETYK-kokous.

• Kekkonen pyrki kansalliseen yhtenäisyyteen, mutta ei konsensukseen. Omasta historiastamme löytyy paljon draamallisia aineksia. Toimivassa, elävässä yhteiskunnassa tarvitaan myös erilaisia vastavoimia, jotka rikastuttavat elämää.

Vaaralliset myytit

Historian myllerryksen aikana syntyy kipeitä asioita, tabuja ja myyttejä, joista ei uskalleta ääneen puhua. Kekkonen pyrki aktiivisesti ravistelemaan niitä.

• Pyrimme myös dokumentissamme rikkomaan itsestäänselvyyksiä historiaa arkistamalla. Juhlien ja kekkereiden sijaan kohdistamme päähuomion peruselämään ja arjen tasoon.

Vuosisatamme historialliset tapahtumat ovat kovin lähellä. Jokaisella on muistoja, jotkut niistä kipeitäkin. Tekijät tuntevat minkä tulen päällä istuvat, siksi työ tehdään huolella.

• Teemme työtä tietysti tämän päivän näkökulmasta ja tuloksena on jonkinlainen elokuvallinen näkemys historiamme kulusta. Tällä tiellä törmäämme varmasti erilaisiin asenteisiin. Jos kansakunta ei vielä kestä historiamme uudelleentulkintaa, vika ei ole kansan vaan hisrttoriankirjoituksen.

TEKSTI: Ritva Leino

Lähde: Aamulehden arkisto